Pirkanmaalla on vahvaa kiertotalousosaamista, mutta ratkaisujen vieminen käytäntöön ei ole suoraviivaista, sillä yritykset toimivat samanaikaisesti muuttuvan sääntelyn ja kehittyvän markkinan keskellä. Miten yritys voi löytää ja vahvistaa kilpailukykyään tilanteessa, jossa materiaalit, sääntely ja asiakkaiden odotukset muuttuvat?

Kiertotalous Pirkanmaa (KIPI) kartoitti yritysten havaintoja osana YKKE-hanketta. Tavoitteena oli ymmärtää paremmin, millaisessa vaiheessa pk-yritysten kiertotalouteen liittyvää liiketoiminta on Pirkanmaalla. Yritysten viesteissä kaikuvat sekä huolenaiheet että hienot onnistumiset.

Yksi haasteista liittyy uusien ratkaisujen käyttöönottoon:

“Materiaalien kehittäminen on kiinnostavaa, mutta standardit ja raja-arvot lyövät käsille heti.”

Näin kuvasi eräs pirkanmaalainen yritys arkeaan. Kommentti tiivistää tilanteen hyvin: ratkaisuja on, mutta niiden vieminen käytäntöön vaatii usein paljon työtä.

Haastattelut osoittavat, että yritysten keskeiset haasteet eivät aina ole yksittäisten yritysten ratkaistavissa. Kiertotalouden toimintaympäristö muuttuu nopeasti ja asettaa yrityksille yhä suurempia vaatimuksia ennakoida ja sopeutua muutoksiin. Yritysten välillä on kuitenkin eroja siinä, miten ne vastaavat näihin haasteisiin. Osa on onnistunut rakentamaan kiertotalouteen pohjaavaa liiketoimintaa myös muuttuvassa toimintaympäristössä.

Kiertotalouden muuttuvat pelisäännöt

Euroopan unioni ohjaa kiertotaloutta yhä vahvemmin lainsäädännöllä, joka ulottuu tuotteiden suunnittelusta materiaalien käyttöön ja kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön. Esimerkiksi pakkaussääntelyn uudistuminen asettaa konkreettisia vaatimuksia kierrätettävyydelle ja kierrätysmateriaalien käytölle. Muovituotteita valmistaville yrityksille tämä tarkoittaa käytännössä kierrätysmateriaalin osuuden kasvattamista tuotteissa jopa 30 prosenttiin. Samalla EU:n kestävän rahoituksen taksonomia ohjaa isojen yritysten investointeja yhä selkeämmin kiertotalouden mukaisiin ratkaisuihin, mutta edellyttää yrityksiltä aiempaa tarkempaa näyttöä toiminnan ympäristövaikutuksista.

Myös Suomessa sääntely on muutoksessa. Valmisteilla oleva kiertotalouslaki laajentaa näkökulmaa jätehuollosta kohti materiaalien koko elinkaarta ja pyrkii luomaan aiempaa ennakoitavamman toimintaympäristön kiertotaloustoimijoille.

Yhteinen suunta on selvä: kiertotalous ei ole enää yksittäinen tavoite, vaan keskeinen osa talouden pelisääntöjä. Samalla muutokset tuovat yrityksille uudenlaisia velvoitteita ja vaatimuksia, ja korostavat tarvetta ymmärtää, mitä muutos tarkoittaa juuri oman liiketoiminnan kannalta.

Yritysten arki muutoksessa

Muutokset konkretisoituvat yritysten arjessa monella tasolla. Monella kiertotalouden parissa toimivalla pk‑yrityksellä keskeiset asiat ovat jo hyvin hallussa: osaaminen on vahvaa ja toimintaa halutaan kehittää määrätietoisesti resurssitehokkuuden ehdoilla. Samalla yritykset kuvaavat tilannetta, jossa liiketoiminnan eteneminen ei ole suoraviivaista.

Uusien materiaalien ja kiertotalousratkaisujen käyttöönottoa vaikeuttavat hyväksyntäprosessit, sillä hyötykäytön juridiset tulkinnat voivat olla epäselviä ja ratkaisut tilaajille vielä vieraita. Tällöin tilaajat saattavat suosia tutumpia ratkaisuja. Myös monivaiheinen luvitus hidastaa kehittämistä, sillä vaatimukset eivät aina ole selkeitä tai ennakoitavia. Lupaprosessit voivat kestää vuosia, jolloin kysynnän huippu markkinoilla saattaa olla jo ohitettu.

Osa yrityksistä on kuitenkin onnistunut kasvattamaan liiketoimintaansa kiertotalouden avulla. Näille yrityksille on tyypillistä panostaminen osaamiseen sekä lainsäädännön aktiivinen seuraaminen. Ne tekevät yhteistyötä verkostoissa ja investoivat tuotekehitykseen, usein esimerkiksi hankerahoituksen avulla. Tällainen kehittämisote ei kuitenkaan synny itsestään, vaan se edellyttää yritykseltä rohkeutta tehdä valintoja ja edetä epävarmuudesta huolimatta.

Havaintojen perusteella kiertotalouspohjaisen liiketoiminnan onnistuminen ei määräydykään pelkästään toimintaympäristön ehdoilla, vaan myös sillä, miten aktiivisesti yritys pystyy kehittämään omaa toimintaansa sen sisällä. Samalla on kuitenkin tärkeää huomioida, että pk-yritysten lähtökohdat vaihtelevat eikä kaikilla ole samanlaisia valmiuksia vastata muutoksiin.

Sääntelyn seuraaminen ja tulkinta vievät aikaa, johon pk‑yrityksillä on rajallisesti resursseja. Lisäksi kiertotalouden markkinat ovat monin paikoin vielä kehittymässä, eikä kysyntä synny aina itsestään. Kysyntää, hintaa ja pelisääntöjä rakennetaan käytännössä yhdessä, ja erityisesti tilaajilla ja julkisilla toimijoilla on siinä keskeinen rooli.

Haasteiden taustalla on myös laajempi muutos, jossa kiertotalouteen siirtyminen haastaa yritysten totutun liiketoimintalogiikan. Kiertotaloudessa yritysten rooli laajenee tuotteen myynnistä materiaalin koko elinkaaren hallintaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi palvelullistumista, takaisinottojärjestelmiä sekä huollon ja kierrätyksen integroimista osaksi liiketoimintaa. Markkinasignaalien seuraamisen lisäksi yrityksiltä vaaditaan nyt kykyä ennakoida muutosta ja sopeutua siihen ajoissa.

Muutos on merkittävä ja tuo yrityksille uusia mahdollisuuksia, mutta myös vaatimuksia. Keskeinen kysymys on, miten tekniset ratkaisut, sääntely ja markkina saadaan yhdistettyä toimivaksi liiketoiminnaksi.

Kiertotalous on kesken, mutta suunta on selvä

Kiertotaloudessa ei muuteta vain tuotteita tai arvoketjuja, vaan koko liiketoiminnan logiikkaa. Samalla se tarjoaa yrityksille keinon parantaa resurssitehokkuuttaan ja vahvistaa huoltovarmuuttaan tilanteessa, jossa materiaalien saatavuuteen liittyvät riskit kasvavat. Siksi kiertotalous voi olla paljon enemmän kuin vastuullisuusteko, se voi olla strateginen investointi tulevaisuuden kilpailukykyyn.

Kiertotalouden nykytilanne on monella tapaa keskeneräinen, mutta juuri siksi se tarjoaa myös mahdollisuuksia. Yritykset, jotka uskaltavat lähteä mukaan tässä vaiheessa, eivät ainoastaan sopeudu tuleviin vaatimuksiin, vaan voivat myös vaikuttaa siihen, millaisiksi markkinat ja ratkaisut kehittyvät.

Aikainen liikkeellelähtö voi tuoda kilpailuetua, mutta se edellyttää kykyä tehdä päätöksiä tilanteessa, jossa kaikki pelisäännöt eivät ole vielä selvät. Riskiä ei kuitenkaan tarvitse kantaa yksin. Sitä voidaan hallita esimerkiksi yhteistyön, verkostojen ja kehittämisrahoituksen avulla. Samalla käy yhä selvemmäksi, että kiertotaloutta ei rakenneta yksin. Yritysten, julkisen sektorin ja muiden toimijoiden yhteistyö on keskeistä, jotta ratkaisut saadaan käyttöön ja markkinat kehittyvät.

Nyt ratkaistaan, jäävätkö kiertotalousratkaisut yksittäisiksi onnistumisiksi vai muodostuuko niistä laajasti toimivaa liiketoimintaa. Kysymys ei enää ole siitä, voiko kiertotalouteen siirtyä, vaan siitä, ketkä ovat mukana rakentamassa sitä.