Houkuttelevat tarjoukset saavat monet pihistelijätkin pukemaan ostohousut jalkaansa ja hyödyntämään jokavuotiset ‘’ennennäkemättömät’’ hinnanalennukset. Hintatietoinen henkilö saattaa ymmärtää mainonnan sudenkuopat, kuten hintojen nostamisen ennen alennuksia. Tuotteiden hinnoittelulla on kuitenkin myös merkittävä vaikutus tuotteen koettuun arvoon. Hintojen alentaminen saattaa aiheuttaa impulssiostamista ja kertakäyttökuluttamista. Vaatteiden kestävä kulutus vaatii muutosta lineaarisesta kuluttamisesta kohti kiertotaloutta.
Sadan vuoden aikana kulutustottumukset ovat muuttuneet roimasti. Aiemmin ruoka, vaatetus ja asuminen koostivat kotitalouksien kustannuksista noin 70 prosenttia. Nykyään vaatteisiin kuluu noin neljä prosenttia kaikista kotitalouden menoista. Samaan aikaan maailmanlaajuisesti tekstiilijätteen määrä on kasvanut 1960-luvusta 811 prosenttia. Vaatteisiin kuluu siis reilusti vähemmän rahaa, mikä on varmasti osaltaan vaikuttanut kertakäyttökulttuurin muodostumiseen ja tavaran arvon laskuun. Monet luksusmerkit ovat tunnistaneet ilmiön ja ratkaisseet ongelman polttamalla omia myymättömiä tuotteitaan välttääkseen brändin arvon heikkenemisen.
Kun täysin hyväkuntoisia tuotteita poltetaan, samalla heitetään hukkaan resurssit, joita tuotteen valmistusketjun aikana on jouduttu käyttämään. Yksien farkkujen tuottamiseen voi kulua reilusti yli 7000 litraa makeaa vettä, koska puuvillan kasvatus ja tekstiilikuidun valmistus monimutkaisine prosesseineen kuluttavat vettä. Suomessa ei ole ongelmaa veden suhteen, mutta puuvilla ei menestyisikään meillä lyhyen kasvukautensa vuoksi. Puuvillaa kasvatetaankin eniten lämpimän ilmaston maissa, kuten Kiinassa, Intiassa, Yhdysvalloissa ja Pakistanissa. Suurimpana ongelmana puuvillan viljelyssä on suuret maapinta-alat, rajalliset kastelumahdollisuudet sekä torjunta-aineiden ja kemikaalien käyttö. Nämä yhdessä muodostavat haasteita alueella työskenteleville ja asuville ihmisille sekä ympäristölle köyhdyttäen maaperää, saastuttaen vesistöjä ja vähentäen luonnon monimuotoisuutta. Ylikulutukseen sortuvat maat suojautuvat haasteilta, jolloin ongelmaa ei tule kohdanneeksi.
Kiertotalousajattelun yleinen harha-askel
Mitä on vaatteiden kestävä kulutus? Millaiseen kuluttamiseen kotitalouksien kannattaisi pyrkiä? Vastaus lyhykäisyydessään: lineaarisesta kuluttamisesta kohti kiertotaloutta. Lineaarista kuluttamista luonnehtii ylikulutuksen mantra: valmistus, käyttö ja pois heittäminen. Kiertotaloudessa pyritään hyödyntämään valmiita materiaaleja. Kiertotaloudessa tuotteita käytetään ja jatkojalostetaan mahdollisimman pitkään. Kuluttaminen pohjautuu ostamisen sijaan palveluiden käyttämiseen: jaetaan, vuokrataan, huollatetaan ja kierrätetään.
Kiertotalousajattelussa saatetaan joskus astua harhaan. ‘’Teen vuosittain inventaarion vaatekaapissani ja laitan kiertoon vaatteet, joita en enää käytä. Eikö se ole hyvä asia?’’ Periaatteessa kyllä. On hyvä, jos nukkuvat vaatteet löytävät uuden omistajan ja pysyvät käytössä vielä useampia vuosia, mutta oletko koskaan laskenut, paljonko vaatteita laitat pois vaatekaapistasi? Tarkalleen ottaen suomalainen kuluttaa 11,3 kg vaatteita ja kodin tekstiilejä vuoden aikana. Kirpputoreilla vaatteiden menekki voi olla hyvää, jos vaate on vielä uudenveroisessa kunnossa tai vintagea. Kuitenkin poistotekstiilejä keräävät lajittelukeskukset vastaanottavat vuosittain vaatteita, joista vain pieni osa päätyy jatkojalostukseen ja loput poltetaan. Miksi näin? Vaate on valmistettu usein sekoitekankaasta, kuten puuvilla-elastaani-yhdistelmästä (esim. farkut) ja näiden tekstiilikuitujen erotteluteknologia ei ole vielä riittävän kehittynyttä. Ajatus vaatteen kierrättämisen taustalla on toki jalo ja hyväntahtoinen, mutta tuloksena on usein ylikuluttamista, kun käyttämättömät vaatteet saa helposti pois kaapista ja tilalle voi hankkia yhtä paljon lisää.
Vaatteen valmistus vaatii runsaasti vettä ja energiaa. Siitä aiheutuu myös hiilidioksidipäästöjä. Suomen kädentaidot -messuilla esittelimme julisteen muodossa erilaisten tekstiilimateriaalien kestävyyseroja liikennevaloesimerkein. Tekstiilikuiduissa on hyvät ominaisuutensa, mutta myös omat haittapuolensa. Tietty materiaali voi olla kestävää, mutta ei sovi päivittäiseen kulutukseen huonon käyttömukavuutensa puolesta. Toisaalta vaate voi tuntua kaupassa ihanalta päällä, mutta on hiostava käytössä ja kerran pesun jälkeen menettää laskeutuvuutensa. Vaateostoksilla on siis syytä tutustua tuotteen materiaaliin ja pohtia tarkkaan käyttökohdetta – hankinko uuden vaatteen töihin, vapaa-ajalle, juhlaan vai liikuntaan?

Kestävämpää on siis hankkia vaatekaappiin vain todelliseen tarpeeseen harkittuja, laadukkaita ja kestäviä suosikkeja. Tärkeää on myöskin osata huoltaa ja korjaa niitä materiaalin mukaisesti. Tekstiilin arvon ymmärtämistä voi helpottaa tutustumalla esimerkiksi vaatteen valmistukseen puuvillapellolta kaappiin -tyyppisesti.
Uuden vuoden lupauksia kestävämmän vaatekaapin äärellä?
Vuodenvaihteessa tehdään lupauksia uudelle vuodelle. Mitä jos lupaus koskisikin vaatteiden kuluttamista? Tässä muutamia vaihtoehtoja, joista voit ottaa kopin halutessasi!
- Panosta vaatteiden huoltoon ja korjaukseen: tuuleta pesun sijaan, käytä oikeita pesulämpötiloja, poista nypyt, parsi reiät – muista myös korjausompelijat ja suutarit! Ajankohtaisen listauksen Pirkanmaan (ja monen muun) alueen korjausammattilaisista löydät helposti Korjaa.se-sivustolta.
- Osta maksimissaan 5 uutta vaatetta vuoden aikana planetaarisen vaatekaapin mukaisesti. Hyödynnä second hand -vaatteita tai vaihda ystävien kesken (pois luetaan kuitenkin alusvaatteet, sukat).

Ilmoittaudu mukaan maksuttomaan kiertotalousvalmennukseen!
Rekrytoimme erilaisia kotitalouksia Pirkanmaan alueelta tänä vuonna alkavaan CARE-hankkeen kiertotalousvalmennukseen, jossa keskitytään kestävään vaatekulutukseen sekä ruokahävikin vähentämiseen.
Lue lisää CARE-hankkeesta ja alkavista valmennuksista Ekokumppanien verkkosivuilta.