Projektin alkuvaiheen varsin hengästyttävä tahti on hiljalleen tasaantunut, kun olemme ehtineet tavata lähes kaikki Huoltovarmuuspelin osallistujat, esitellä ideamme ja kuulla heidän toiveensa ja tarpeensa. Sain myös nähdä tapaamisten myötä konkreettista tekemistä kentällä.
Kaikkia tapaamisia on yhdistänyt myönteinen oivallus Huoltovarmuuspelin asetelmasta: vaikka peliskenaariot ovat synkkiä, kyse on lopulta kiertotalouden maksimointiharjoituksesta. Tämä näkökulma avaa uuden tavan tarkastella niin epävarmuutta ja varautumista kuin kiertotalouttakin.
Huoltovarmuuspeliin osallistuvien joukko kertoo paljon. Mukana on kaksi virastoa, viisi julkista toimijaa, kaksi oppilaitosta, neljä kaupunkia ja peräti 21 yritystä. Määrä osoittaa selvästi, että tälle on sekä kysyntää että tarvetta.
Yhteispelillä kohti ratkaisuja
Huoltovarmuuspelin iso kuva on nyt kasassa, sillä pidimme pelin testin maaliskuun alussa. Olemme rakentaneet kokonaisuuden, jonka tavoitteena on olla sekä nousujohteinen että aidosti osallistava. Ensimmäinen varsinainen tulikoe koittaa huhtikuussa, kun pelaamme ensimmäiset pelit.
Huoltovarmuuspelin idea on katsoa kutakin kriisiä kahden vuoden aikamatkalta. Tavoitteena on edelleen ”pompata eteenpäin joustokestossa” eli hahmottaa, miten bouncing forward -tyyppinen resilienssi voi tuottaa jotakin uutta kriisien kautta.
Huoltovarmuuspeleissä yhdistetään toimijoiden omat vahvuudet ja roolit, skenaarion lähtökohdat sekä pelin aikana syntyvät uudet ideat. Tämän kokonaisuuden avulla ratkotaan skenaarioissa esiin nousevia haasteita ja etsitään toimivia ratkaisuja sekä kiertotalouteen että huoltovarmuuteen.
Kiertotalouden rooli huoltovarmuudessa
Pitkän sotilasurani takia tarkastelen kiertotaloutta monesti hieman eri kulmasta kuin moni muu. Alla on utelias alkulistani siitä, miksi kiertotalous on huoltovarmuuden kannalta olennaista:
- EU-säätely. EU:n kiertotaloussääntely näyttää kulkevan pääpiirteittäin samaan suuntaan kuin tuotannon kriisinkestävyyden vahvistaminen. Odotan aivan erityisesti näkeväni, miten Huoltovarmuuspelissä pelataan datapasseilla. Tiedämme jo, että 2030-luvulla pelivälineistö näyttää varsin erilaiselta kuin nyt.
- Mittaluokat ja mahdollisuudet. Pyöräkuormaajat, tonnit, kuutiot ja virrat ja kasat ovat suuria. Kriisissä on aina jotakin uutta etsittävää, ja kiertotaloudessa on paljon enemmän mistä etsiä.
- Modernius. Jätteenpolttolaitoksen sisäiset prosessit sekä virrat ennen ja jälkeen sen. Keräys ja erottelu. Potentiaali jakaa materiaaleja uudella tavalla ja rakentaa uusia vaihtoehtoisia on valtava.
- Bisnes. Kiertotalous ei ole näpräämistä, vaan todellista, tuottavaa työtä, joka on kuitenkin vasta alkutaipaleellaan. Monessa paikassa olin näkevinäni merkkejä kokeilukulttuurista. Kiertotaloustoimijat tekevät tulevaisuutta – ja teidän roolinne kriisissä kasvaa.
- Turvallisuus ja rehellisyys. Juhlapuheita ei pidetä eikä niitä kaivata. Vaarat tunnetaan ja niihin suhtaudutaan realistisesti. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat.
- Pieni pessimismi ja silti usko tulevaan. Kiertotaloudessa näkyy sama asenne kuin olen nähnyt maanviljelijöiden huoltovarmuuspeleissä: on petytty, mutta ei luovutettu. Tämä yhdistelmä, realistisuus ja periksiantamattomuus, on juuri sitä kriisinkestävyyttä, jota huoltovarmuus vaatii.
Sotilasmaailmassa on yllättävän paljon samoja piirteitä. Peleissäkin pärjätään vain yhdessä. Uskon nyt tietäväni tarpeeksi, jotta voin oppia lisää, mutta maali tuntuu vielä pakenevan, kun katselen Ellen MacArthur Foundationin perhosdiagrammia.
Kirjoittaja on Huoltovarmuuspeli – Kiertotalous huoltovarmuuden työkaluna -hankkeen peliasiantuntija, sotilasprofessori, eversti evp. Mika Hyytiäinen.
