Valmiuslakiesityksen tavoitteena on ajantasaistaa poikkeusolojen toimivaltuuksia ja vahvistaa viranomaisten kykyä turvata yhteiskunnan kriittiset toiminnot. Kiertotalouden puuttuminen esityksestä jättää kuitenkin aukon varautumisen kokonaisuuteen, sillä poikkeusoloissa materiaalikiertojen toimivuus sekä kierrätysraaka-aineiden saatavuus ja korvaavuus ovat ratkaisevia erityisesti silloin, kun neitseellisten materiaalien tuonti tai tuotanto häiriintyy.
KIPI tarkastelee valmiuslakiluonnosta erityisesti siitä näkökulmasta, miten kiertotalousratkaisut ja kiertotaloutta tukevat lupamenettelyt vahvistavat huoltovarmuutta ja kriisinsietokykyä.
Valmiusluvitus kiertotalouden mahdollistajana poikkeusoloissa
Valmiuslakiluonnos korostaa kriittisten toimintojen turvaamista poikkeusoloissa (luonnoksen 1 § ja 3 §). Tämä on välttämätöntä huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Lakiluonnos antaa viranomaisille poikkeusvaltuuksia kriisin aikana (luonnoksen 6 luku), mutta ei vielä sisällä selkeää ohjausta ennakkovarautumisesta lupamenettelyjen osalta.
Kansallisen huoltovarmuuden ja omavaraisuuden näkökulmasta kiertotalouden mahdollistaminen on ensisijaista. Kierrätettyjen ja uusiomateriaalien hyödyntäminen ja niillä kriittisen tuotannon korvaaminen vaatii kuitenkin ennakkovarautumista luvittamisessa tilanteessa, jossa neitseellisten materiaalien saatavuus heikkenee.
Valmiusluvituksen tarve
Kriittisen infrastruktuurin ja kiertotalousinvestointien rakentaminen ja käyttöönotto edellyttää normaalisti pitkiä lupaprosesseja. Poikkeusoloissa hallinnollinen viive voi muodostua merkittäväksi riskiksi. Siksi olisi perusteltua, että lupaviranomaiset ja kunnat voisivat valmistella valmiuslupia ja paikkavarauksia jo normaalioloissa, jolloin kriisitilanteessa rakentaminen voidaan käynnistää välittömästi hyödyntäen saatavilla olevia materiaalivirtoja mahdollisimman tehokkaasti.
Valmiusluvitus liittyisi erityisesti:
- Luonnoksen 12 § (varautumisvelvollisuus), jossa viranomaisille ja kunnille asetetaan velvollisuus varautua kriittisten toimintojen turvaamiseen.
- Luonnoksen 45 § (poikkeus toimivaltuuksissa), jossa viranomaisille annetaan mahdollisuus soveltaa joustavia menettelyjä kriisin aikana.
Tilapäinen valmiusvarastointi
Valmiusluvitukseen tulisi sisällyttää myös mahdollisuus tilapäiseen valmiusvarastointiin, joka turvaa kriittisten materiaalivirtojen hallinnan ennen varsinaisen käsittelykapasiteetin rakentamista tai käyttöönottoa. Tämä mahdollistaa materiaalien varastoinnin ja toimijoiden arvoketjun kriittisen hallinnan, mikä puolestaan turvaa toiminnan jatkumisen ja kapasiteetin kasvattamisen poikkeusoloissa.
Tilapäinen valmiusvarastointi voisi nojata:
- Luonnoksen 13 § (huoltovarmuuden turvaaminen), jossa korostetaan elintarvike- ja jätehuollon kriittistä merkitystä.
- Luonnoksen 50 § (ympäristövaatimusten soveltaminen poikkeusoloissa), jossa voidaan sallia lievemmät vaatimukset tilapäisratkaisuille, jos toiminta on välttämätöntä huoltovarmuuden turvaamiseksi.
Ehdotettu lisäys valmiuslakiin
Valmiuslakiin tulisi sisällyttää säännös, jonka mukaan:
- Lupaviranomainen tai kunta voi normaalioloissa valmistella ja hyväksyä valmiuslupia kriittiselle infrastruktuurille ja tilapäiselle valmiusvarastoinnille (lisättävä uusi 12 a §).
- Valmiuslupa astuu voimaan poikkeusoloissa valtioneuvoston päätöksellä (kytkentä luonnoksen 6 luvun toimivaltuuksiin). Lupaehtoja voidaan soveltaa lievemmin, jos toiminta on tilapäistä ja välttämätöntä huoltovarmuuden turvaamiseksi (täsmennys luonnoksen 50 §:ään).
Yhteenveto
Oikeusministeriön valmiuslakiluonnos on oikeansuuntainen, mutta sen toimeenpanoa tulisi vahvistaa ennakkovarautumisen osalta ja ennen kaikkea omavaraisen materiaalikierron mahdollistamiseksi. Valmiusluvitus, johon sisältyy sekä ennakkoluvat että tilapäinen valmiusvarastointi, olisi kustannustehokas ja operatiivisesti välttämätön keino varmistaa, että kriittinen kiertotalous- ja huoltovarmuusinfra voidaan rakentaa nopeasti vakavassa kriisissä.
Tampereella 19.2.2026
Mika Hyytiäinen, sotilasprofessori, eversti evp.
Katja Alakerttula, erityisasiantuntija (teolliset materiaalivirrat)
Karoliina Tuukkanen, vanhempi asiantuntija
Heikki Moilanen, erityisasiantuntija (rakentamisen kiertotalous)
