Tampereen Ikurissa sijaitseva, vuonna 1989 rakennettu yksikerroksinen omakotitalo kätki sisäänsä ongelman, joka paljastui vasta vuosikymmeniä rakentamisen jälkeen. Talon omistaja hankki kesällä 2024 ilmanlaatumittarin tarkoituksenaan seurata talon huoneilman hiilidioksidipitoisuuksia tulevaa ilmanvaihtojärjestelmän remonttia varten. Mittari kuitenkin paljasti jotain odottamatonta; sisäilman radonpitoisuus nousi ajoittain merkittävästi, erityisesti viikonloppuisin, kun talo oli tyhjillään ja ilmanvaihto säädetty pienimmälle teholle.
Omistajan itse tekemissä tarkemmissa mittauksissa kävi ilmi, että radonpitoisuus oli korkeimmillaan vaatekomerossa, jonka seinän läpi kulki ilmalämpöpumpun putkitus. Tästä omistajalle syntyi näkemys: ilmalämpöpumpun sisäyksikkö aiheutti alipaineen, joka veti radonpitoista ilmaa komeron rakenteiden läpi sisäilmaan. Vaatekomerossa oli myös poistoventtiili, mikä lisäsi alipainevaikutusta.
Ensimmäiset toimenpiteet keskittyivät ilmavuotojen tiivistämiseen vaatekomerossa. Yllättäen tämä kuitenkin vain pahensi tilannetta ja radonpitoisuus nousi entisestään. Syyksi paljastui ilmavirran siirtyminen tiivistämättömiin, aiempaa ”likaisempiin” reitteihin, kuten lattian rajassa oleviin rakoihin. Kun omistaja tiivisti myös nämä alueet, pitoisuudet laskivat, mutta ongelma ei vieläkään ratkennut kokonaan.
Marraskuussa 2024 kiinteistöön asennettiin uusi ilmanvaihtokone, jonka ilmavirrat säädettiin vanhan koneen mukaisiksi. Uuden vuoden kynnyksellä omistaja sai käyttöönsä paine-eromittarin, joka vahvisti omistajan epäilyt talon alipaineisuudesta. Ilmanvaihtokoneen säätöjen avulla taloon saatiin luotua nollapaine, minkä seurauksena radonpitoisuus alkoi laskea. Samalla havaittiin, että varaavan takan polttaminen aiheutti hetkellisesti merkittävän alipaineen, joka nosti jälleen radonpitoisuuksia.
Ratkaisuiden tärkeysjärjestys muotoutui seuravaanlaiseksi:
- Talon paineen pitäminen nollassa – tärkein keino radonpitoisuuden hallintaan. Tämä toteutettiin ilmanvaihtokoneen moottoreiden säätämisellä.
- Takan polton aiheuttaman alipaineen minimointi – korvausilman saannin varmistaminen, tuloventtiilien avaaminen ja takkamoodin käyttö auttoivat tasapainottamaan painetta.
- Ilmavuotojen tiivistäminen muualla talossa – erityisesti patteriputkien ympärillä, joissa lämpökamera paljasti mahdollisia vuotokohtia.
Tammikuun alussa 2025 radonpitoisuus oli saatu laskemaan noin 200 Bq/m³ tasolle, mutta tilannetta seurataan edelleen. Tapaus osoittaa, kuinka pienetkin muutokset ilmanvaihdossa ja rakenteissa voivat vaikuttaa merkittävästi sisäilman laatuun – ja kuinka tärkeää on ymmärtää rakennuksen kokonaisvaltainen toiminta, erityisesti vanhemmissa taloissa. Sisäilman laadun mittaukset ja tarkkailu ovatkin toimenpiteitä, jota voi suositella kaikille omakotitaloasujille. Neuvoo.fi-palvelu lainaa veloituksetta mittalaitesalkkua, johon kuuluvilla laitteilla pystyy tarkastelemaan niin sisäilman radonpitoisuutta kuin lukuisia muitakin suureita lämpötilasta ja pienhiukkasista lämpövuotoihin ja ilmanpaine-eroihin.