Riippuvuus erilaisista yhteyksistä on olemassaolomme perusta. Tämä tulee esiin, jos ajatellaan vastasyntynyttä lasta, joka nostetaan äidin rinnoille syömään ensimmäistä ateriaansa. Hetki kiteyttää sen, miten riippuvaisia olemme muista. Riippuvuudet ovat läsnä myös esimerkiksi silloin, kun perheenisä miettii kaupassa kuumeisesti seuraavan viikon ruokalistaa. Ostoskärryyn päätyy ehkä tomaatteja, kalapakasteita ja vispikermaa. Kaikki ne ilmentävät luonnon ja ihmisen yhteistä aineenvaihduntaa. Ne ovat osa maailmanlaajuiseksi laajentunutta talouden ja työnjaon verkostoa, jossa me nykyisessä yhteiskunnassa monin tavoin elämme.
Ajattelutapamme on ollut viimeisten vuosisatojen aikana varsin ihmiskeskeinen. Keskitymme ihmisten hyvinvointiin, talouden kasvuun ja yhteiskuntien kehitykseen ymmärtämättä, että ihminen on osa luontoa. Ehkä juuri tästä syystä elämme nykyään maailmassa, jossa yksikään maa ei ole onnistunut turvaamaan hyvinvointia maapallon kantokyvyn rajoissa. Ympäristöhaitat kasvavat tulotason mukaan. Materiaalisen hyvinvoinnin tavoittelu on johtanut ilmastohätätilaan. Tulevien sukupolvien hyvinvoinnin edellytykset ovat uhattuina.
Miten voisimme luoda kestävää hyvinvointia? Kirjallisuudessa esitetään muutamia selkeitä vastaussuuntia.
Ensinnäkin meidän olisi palautettava vahvempi luontoyhteys. Meidän tulisi ymmärtää syvällisesti ekologisen kestävyyden ensisijaisuus. Luontoyhteyttä voi vahvistaa arjessa monin tavoin, mutta sen lisäksi tarvitaan yhteistä panosta: luonnonsuojelua, koulutusta ja luonnon kuormitusta säätelevää lainsäädäntöä. Tarvitaan ekologisen kestävyyden perustalle rakennettua yhteiskuntapolitiikkaa.
Toiseksi voisimme suunnata katseen tarpeisiin. Arkikielessä ja julkisessa keskustelussa puhumme usein tarpeista niitä tarkemmin määrittelemättä. Saatamme esimerkiksi sanoa, että autoilu on perustarve. Mutta onko näin? Tarveteorioiden näkökulmasta auton käyttö ei ole tarve. Auto on väline, jolla pyritään tyydyttämään esimerkiksi toimeentuloon, yhteisyyssuhteisiin ja itsensä toteuttamiseen liittyviä tarpeita. Arjen tasolla auton tarve liittyy usein työssäkäyntiin ja asuinpaikkaan. Autoa käytetään ihmisten tapaamisiin, sukulointeihin ja kyläreissuihin. Auto on monelle myös statussymboli, arvostuksen tavoittelun väline. Näihin kaikkiin tarpeisiin voi kuitenkin vastata myös muilla liikennemuodoilla ja tavoilla, olosuhteista riippuen.
Tarveteorioiden mukaan tarpeet ovat kaikkialla samoja, mutta se, miten me tarpeisiin vastaamme, riippuu kulttuurista. Siksi voimme myös muuttaa arjen toimintaa. Voimme vaikuttaa siihen, miten yhteiskunta mahdollistaa erilaisia valintoja. Voimme muuttaa nykyisiä käytäntöjä, esineitä ja yhdessä olemisen tapoja ympäristöä vähemmän kuormittavaan suuntaan – tarpeista tinkimättä.
Kolmas oivallus liittyy nykyistä kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin tavoitteluun. Hyvinvointi riippuu siitä, miten hyvin onnistumme vastaamaan erilaisiin tarpeisiin ja miten saavutamme tasapainoisen kokonaisuuden eri tarpeiden välillä. Ihminen ei välttämättä voi hyvin vatsa kylläisenä, jos häneltä puuttuu rakkautta. Arki ei ole rikasta, jos työ vie kaiken ajan ja energian itsensä kohtaamiselta tai elämästä puuttuu mielekästä tekemistä. Jos hyvinvointia ajatellaan Having, Doing, Loving ja Being -ulottuvuuksien kokonaisuutena, oleellista on nimenomaan tasapaino näiden eri ulottuvuuksien välillä. Kestävään hyvinvointiin tarvitaan kohtuullista elintasoa, mielekästä tekemistä, merkityksellisiä suhteita ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia.
Lisälukemista aiheesta kiinnostuneille: Hirvilammi, Tuuli (2015) Kestävän hyvinvoinnin jäljillä. Ekologisten kysymysten integroiminen hyvinvointitutkimukseen. Helsinki: Kela. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154175/Tutkimuksia136.pdf
Tule mukaan striimattuun EKOLIVE-tapahtumaan 16.3. klo 18-19.30
Tästä Ekolive-tapahtumaan
Maaliskuun EkoLivessä tarkastellaan arkemme sisältöä ja keinoja, joiden avulla voimme luoda nykyistä kestävämmän ekohyvinvointivaltion, omasta hyvinvoinnistamme tinkimättä. Aiheeseen meidät johdattaa Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan tutkija Tuuli Hirvilammi, joka tutkii kestävän hyvinvoinnin ja ekohyvinvointivaltion kysymyksiä monitieteisessä ORSI-tutkimushankkessa (www.ecowelfare.fi). Tervetuloa mukaan!
